Minä vuonna tulitte "uskoon"?

[Pienviljelijä]

Pennasen Juhan kanssa ajeltiin takaisin pohjoiseen vuosikokouksen jälkeen ja pohdimme milloin itse kukin oli tullut "uskoon" Belaruksen suhteen. Omalta kohdaltani se tapahtui poikani syntymävuonna (1983) kun toimin Heinävedellä haketusurakoitsijana, maatalouden ohella. Siihen asti olin ollut tiukka Ford-mies (4- ja 5-tonniset), mutta kyllästyin viistonnisen kulutukseen sekä hydrauliikkapumpun tiivisteongelmiin (v-mainen vaihtaa, muuten). Naapuriviljelijä Saku Tolvanen ajeli jo monta vuotta Belaruksella ja vihjaili, että sen kulutus oli aivan eri luokkaa. Hän muistutti myös, että kaikki kompuramiehet käyttivät belkkua tietyömailla. Sen olin itsekin jo aiemmin huomannut.

Ensiksi ostin "varovaisesti" MTZ-50:n, aputraktoriksi hakekuormien siirtoon. Siihen aikaan jakelin pari kertaa kuussa pussitettuja jauhoja, ryynejä ja hiutaleita Stockmannin Natura-osastoon (pussissa luki "Valamon luostarin maatila" ja "myrkyttömästi viljelty" kun luomua vielä ei ollut olemassa) ja pyyhkäisin 206-mersupakulla aina Mikkelin Hankkijan pihalle, joko meno- tai tulomatkalla. Siellähän se ylväästi seisoi, tuo 50-super, hieman takakenossa. Hintapyyntö 12000 markkaa. Tarjosin joka kerta 8000 markkaa ja väsytystaktiikka toimi toivotulla tavalla; lopuksi myyjä suostui agroma-soiton jälkeen ja koska vehje ei muutenkaan mennyt kaupaksi. Sillä hinnalla se piti kyllä ajaa kotiin Mikkelistä Heinävedelle koska kuljetus ei enää annettu samaan hintaan. Tinkasin kuitenkin täyden tankin. Seppo Alanne piti kaikille belkkuostajille TI-kurssin ja innostus iski melkeinpä samantien. Pian fordi sai kyyttiä ja vaihtui ensiksi 820:ksi ja sen jälkeen tuli taloon vielä 820-turbokin (FMV-kuormaajalla). Nuo myytiin kun jatkoin agronomiopintoja 1980-luvun lopulla, mutta MTZ-50 jäi eikä lähde mihinkään (runkonumero 305853). Huippupeli ja edelleen lumet saavat sillä kunnon kyytiä.

Tiedän, että esimerkiksi Rami-ukki tuli uskoon jo 1960-luvulla. Pennas-Juhan pitää kirjoittaa omasta puolestaan vaikka tiedän jo etukäteen milloin hänen kohdalla tuo mukavan edullinen, "elinikäinen tauti" alkoi.

Antakaa palaa.

[Pienviljelijä]

Kaivelkaa muistilokeronne. Kyllä se siitä.

[Torsti]

Hieman hankalaa omalta kohalta hahmottaa tarkkaa vuotta, kumminkin vaahtosammuttimen kokosesta lähtien on traktorikokemukset pyörineet nimenomaan Belaruksen ympärillä. Toisaalta ensimmäiset ajokokemukset taitaa olla natikalla hankittuja, ja ensimmäinen "oma" kunnostusprojektikin oli kormikki.

Virallisesti voitaneen katsoa uskoontulemisen tapahtuneen 13.1.2006 jolloin ostin naapurin vanhan isännän heinävajasta pyöreänokkaisen viiskymppisen vuosimallia -69. Tämä Belarus 50 oli sitten ensimmäinen oma Belarus ja samalla ensimmäinen virallisesti oma traktori. Sinne vajaan se oli jäänyt seisomaan kaiketi ennen kuin meikäläinen oli edes syntynyt ja ollut suurinpiirtein niillä sijoillaan 17 vuotta, ennen kuin joku kossi rupesi sitä sieltä nyhtämään käyntiin...

[koras]

muistini mukaan vuonna 1989 isäni vaihtoi mf 165 sen 525 seen belkkuun. toki valmet 502 jäi taloon ja on vieläkin kuten 525nen.

siitä lähtien olen belkulla ajanu. välissä oli ehkä vajaa 10v etten belkulla juuri ajanu. nyt taas enempi kun ostin 952sen vuonna 2009.

[kronos]

2001 ostin tuo kärrin ja traktori oli international 453 niin piti vaihtaa että jaksaa vetää muutakin kuin tyhjää kärriä lokakuussa 2001 vaihoin AK:lla tuon 826:sen

[Vilske]

3.12.2008 kirjoittelin:
1975 14 vuotiaana pojan koltiaisena naapuri alkoi ajaa lavetilla Konela-Belarukselle koneita ympäri Suomen ja Belkkuja oli silloin koeajossa vähän väliin tuossa naapurissa.
Isälle tuli sitten traktorikuume ja vaihtoon meni Zetorin 3511 malli jolla olin opetellut maatalouden konetöitä isän apuna koska isällä oli sydänsairaus eikä jaksanut oikein niitä itse tehdä.
1976 tuli sitten ensimmäinen Belarus 501 mallinen takapotku joka palveli monta vuotta talossa n. 2000 tuntia.
Koneen vaihto tuli ajankohtaiseksi vuonna 1984 jolloin maitokoppinen junkkarin ohjaamo tuntui vallankumoukselta tuohon fermo-hytilliseen 501:seen.
Kyseinen 505 Belkku on vieläkin talossa lähinnä kevyissä töissä ja apukoneena eläkepäiviä viettämässä 5100 tuntii mittarissa

Miksi Belarus:
Koska maahantuojan sijainti (40km) turvaa ainakin mulle sen käyttövarmuuden ja varaosien saannin jos jotain tosin harvoin särkyy.
Samoin huoltaja sijaitsee tossa 15 km päässä joten osia ja mahdollista apua saa myös viikonloppuisin ( nykyään kerhosta löytyy apu )
Samoin koneen yksinkertainen rakenne antaa omatoimiselle huollolle ja korjaamiselle maksimaallisen hyödyn
Tietysti jokapäiväisessä käytössä tulee mieleen jos vaikka olis jotain mukavuuksia kuten hydraulinen suunnanvaihto ja pikavaiheet mutta kuten aikaisemminkin sanoin tehdystä työstä Belkulla saa sen kaksinkertaisen ilon

[920GL]

Olikohan se -89 kun ensimmäinen Belarus tuli, 505 vm -84. Se vaihdettiin tuliterään 506. Sen jälkeen tuli 920 synkronoimattomalla laatikolla (820). Se vaihtui 920GL:ään ja nykyään on sitte 952.3 joka tuli 2008 tammikuussa. Paras kaikista oli tuo 506, kaikinpuolin käteensopiva ja ketterä kone, ei ois ikinä pitäny vaihtaa pois.. Heikoin esitys ehdottomasti 920GL, kestävyydessä ei mitään ongelmaa mutta sitkeyttä koneessa ei ollu nimeksikään

[jymmi]

Pientä mielenkiintoa Belaruksiin alkoi jo olla joskus v76-77.Talon ainoana koneena oli natikka 414 joka komeilee tätä nykyä Torstin käytössä ja laittamana.Vuonna 78 tuli ajankohtaiseksi saada taloon isompikin kone joten ei muuta kuin katselemaan.77 kylläkin vähän taijettiin katella Iisalmen Kestoautossa käytettyä 521 mutta jotenkin se silloin jäi.Sitten vuonna 78 silloisesta E-liikkeestä ostettiin juuri markkinoille tullut Zetor 6711 isolla hytillä.Jonkinlaista vertailua oli jo tehty 505/525 Belkkuun.Sitä belarusta sitten haikailtiin edelleen tulevina vuosina ja sitten 83 oli paikalliselle Fiatin liikkeelle tullut vaihdossa n. 500 tuntia ajettu Belarus 820 vm-81.Tarjosivat Zetorista sen verran hyvin että kaupat tuli ja siitä alkoi meidän Belarus aikakausi.Seuraava ostos oli sitten joskus 87 ,hankittiin T-400 vm-74. Sen jälkeen, en muista enää tarkkoja vuosia, tuli toinen 820.Tuliko seuraavaks jo 825 Turbo Progres vaiko kolmas 820 en muista varmaks.Vuonna 2000 löytyi Pudasjärveltä ajokuntoinen Harkov T150 K jonka hankintaa perusteltiin postinhakulaitteeksi .2000 alkupuolella löytyi sitten Vantaan Valtralta alle 1000 tuntia ajettu 805 takapotku Turbo Progress.Tosi hyvin pidetty kone ja siisti,kytkin vain ei irrottanu kunnolla meille tullessa.Tuossa pari vuotta sitten löyti lähistöltä myös aika hyväkuntoinen 825 Progres,tosin kytkinvikaisena.Tämä kone turbotettiin sitten kerholaisten voimin ihan originelli osilla,josta taitaa olla kuvakin tämän vuoden kalenterissa.Elikkä jos laskee Belarukseksi myös tuon Harkovin ja T400 niin 8 kpl näitä "uskonkappaleita" meiltä löytyy.Ja tuo "virallinen" uskoontulovuosi siis -83 .

[=MTZ=]

Prosentuaalisesti melkein koko ikäni. Muistan elävästi sen reissun kun pihaan tuli tuo 521. Ajamalla ja itse istuin kydissä. Aiemmin oli tilanne vähän vastaava kuin pienviljelijällä, Fordeja oli täälläkin. Seuraavana tulikin sitten vaihdossa vanhempaan viistonniseen 525 Progress. Tarkkaa vuotta en muista, mutta vuoden -95 kieppeillä se oli. Viimoinen viistonninen sai luvan väistyä 2000- luvulle tultaessa. Silloin tuli kaksi belarusta taloon. Paikalliselta maatalousoppilaitokselta hankittu 825 Progress ja lähitienoolta löytynyt MTZ-50. Jälkimmäisestä mainittakoon, että hankintahinta oli periaatteella markka jokaista mittarissa olevaa käyttötuntia kohden. 3200 tuntia oli lasissa. Samalla kalustolla jatkettiin pari vuotta, minkä jälkeen sitten saatiin virolaisen tuttavan kautta vihiä MTZ-2:sta. Tätä harvinaisuutta kun oltiin metsästetty kotimaan puolella jo vuosia. Kontaktillamme oli näet mahdollisuus päästä poliisin arkistoihin, mistä jokaisen traktorin tiedot vielä löytyivät. Uutta ei ollut aikanaan saanut, ennenkuin entinen oli sulatossa. Muistaakseni viisi näitä kaikenkaikkiaan oli tähteenä ja tarttolainen traktoristi oli halukas omastaan luopumaan. Sitten mentiinkin useampi vuosi eteenpäin samalla kalustolla. Välilä tosin tuli 525:n nokalle paikalliselta aut0purkaamolta löytynyt KUN-10 kuormaaja. 2007 sitten rupesi kiinnostus heräämään uuteen belarukseen. Tämän perus 920:n ja 920E:n (820.2) maahantuonti kun oli loppumaisillaan uusien päästömääräysten astuessa voimaan. Niinpä sitten päätttiinkin tarttua tilaisuuteen ja syksyllä lähdinkin sitten ajamaan Jyväskylän koneagriassa pihalla klapikonetta pyörittänyttä 920E:tä kotia kohti. 525 sai tämän jälkeen väistyä. Kuormaaja siirrettiin 521:n nokalle, missä se on vielä tänäkin päivänä.

Tarkkaa päivämäärää en osaa sanoa, kun en yksinkertaisesti muista, mutta iästäni 99,59% ajan on talossa Belaruksia ollut. Eikä kanta ole vaihtumassa.

[Pienviljelijä]

=MTZ= kirjoitti: "Aiemmin oli tilanne vähän vastaava kuin pienviljelijällä, Fordeja oli täälläkin. Seuraavana tulikin sitten vaihdossa vanhempaan viistonniseen 525 Progress".

Tuosta muistui mieleeni mitä Mikkelin maatalouskeskuksen silloinen koneagrologi minulle sanoi silloin kun kerroin vaihtaneeni Fordista Belarukseen: "Se on niin, että tuollaisen tempun jälkeen on kyllä pysyttävä kyseisessä merkissä koska konevaihtokauppa, takaisin "parempaan merkkiin", ei yksinkertaisesti enää onnistu".......heh, heh.

[jazzy78]

Paikka oli Kiuruvesi tarkemmin ottaen koivujärvi ja taisi olla vuosi 93 loppu puolella kun isäni päätti vaihtaa valmetin 506.seen agrossin belarukseen monet meinasi että kannattaako paskaa ostaa? no sillä (paskalla) sitten monet valmetit sun muut käytiin auttamassa liikkelle talvisaikaan
mieltymys etenkin koneen sitkeyteen ja muutenkin toimivuuteen tekivät vaikutuksen ja siinä pysytään eli merkki ei vaihdu
vaikka ovat jo vanhoja nuo pihani koneet niin olen niihin täysin tyytyväinen

[nokiotta]

Ihan oikeasti vuonna- 97. Mutta tämä belkku juttu tuli tuossa -08-

[EJH10]

Mullehan se kävi silleen, että 80-luvun puolessa välissä kotipuolen pari isäntää olivat rattorinvaihtoaikeissa, toisella heistä tuli oltua aika paljo apumiehenä. Minua höynäyttivät sitten sanomalla, että molemmille tullee pelarukset nyt. Olihan se tietenkin selvää, että näin ei tule missään nimessä tapahtumaan, mutta sitä vaihtoa ootellessa otin varaslähön ja menin semmoseen taloon pelkkuun tutustumaan, missä niitä oli ollu 60-luvulta lähtien. Ja hämmästys oli suuri, semmosta raakaa voimaa ei ollu länsirattoreissa tullu vastaan mitä pelkussa oli. Siihen aikaanhan kylällä rattorit oli suurinosa korkeintaan sataheppasia. Tässä kyseisessä talossa oli sillon takapotku kasisatanen ja 825 turpo, ei voinu kun ihmetellä, että voimaa löytyy ja polttoaineenkulutus on kuitenkin pienempi, kun vastaavan tehosissa länsivehkeissä.

[katoi]

Täytyy tehdä sellainen uskon tunnustus, että en ole vielä tullut "Belarus uskoon", koska olen tässä kuunnellut Belarus apostolien saarnoja vasta vuoden verran. Seuraava kova koettelemus tulee tässä talven aikana kun ajelen suolta melkoisen määrän tukkeja ja silloin voin tulla jo vakuuttuneeksi Belaruksesta tai ehkä ei vielä Oikeasti olen ajellut Fordeilla vuodesta 1982 lähtien ja nyt viime joulukuussa laitoin ensimmäisen Belaruksen 501.
En ole ollut ikinä niitä ihmisiä jotka ihastuu johonkin merkkiin oli auto tai traktori tai porakone. Yleensä olen ihastunut siihen "uskontoon" joka on ollut lompakolle kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto ja muuten käytön kannalta riittävän hyvä.
Kalleinta ja parasta en ikinä ole havitellut koska olen sen verran köyhä ollut aina. Katsotaan miten tämä Belarus- seurakunta saa käännytettyä minut seuraavien vuosien aikana, mutta edellytyksiä on täytyy myöntää. Hyvinhän tuo on Belarus alkanut veisata virttään. Mitenkähän ne Fordit synnit saisi anteeksi jos tunnustaisi uskovansa Belarususkoa

Edit: Älkää ottako tätä tosikkomieliset tosissaan. Tämä on tarkoitettu vain huumorintajuisille

[hermanni]

Ensi kosketus belkkuihin tuli Korian konekomppaniassa 1977. sinne oli saatu 521:ä ryhmän verran ja koneet seurasivat meitä kompuran pyörittäjinä ja vaikeimmissa paikoissa kärryn vetäjinä. Silloin nelikkoja ei armeijallakaan ollut, koska muut traktorit olivat Valmetteja.
Ensimmäisen kerran ajoin Belaruksella 1978 Harjusa niin kuin Nikinmaan Heikki, omaperäinen filosofi ja koneopin opettaja sanoi. Mies ajoi itse 1200 Ladalla ja puhui paljon konekustannuksista ja niiden vältttämisestä. Harjussa 521 oli myös ison koulutilan ainoa nelikko. Kyntöhommissa, tukin juonnossa ja lumen puskennassa omaa luokkaansa. Belarusta ei koulutilan kovissa olosuhteissakaan tarvinnut korjata niin paljon kuin muita merkkejä.
1983 aloin viljelijäksi. 1984 syksyllä paloi lihasikala. Laskin, että tuotantosuunnan vaihdos on parempi vaihtoehto kuin väkisin sianlihaa tuputtaa ylituotantomarkkinoille. Metsätyöt tulivat suurimmaksi osaksi. 165 lisäksi piti saada traktori, jonka hydrauliikka on tehokkaampi ja neliveto. Länsikoneiden hinnat hirvittivät ja naapurien varoittavat kokemukset Valmetien korjauskustannuksista.
Hankin Belaruksen käyttöohjekirjan, tutustuin ominaisuuksiin ja ennakkoluulottomana hankin 825:n.
Hyvä peli tuo kone oli. Kunpa vaan olisin silloin ymmärtänyt rengastaa sen kunnolla. Paremminkin, jos Agroma olisi vaihtanut ensiasennusrenkaiksi 18.4-34...
Arvelisin, että Belaruksiin olisi oltu paljon tyytyväisempi, kun työt olisit luistaneet tehokkaammin vaikeissakin olosuhteissa.
Mukavasti on 28 vuotta kohta Belaruksella työt sujuneet. Tällä viimeisimmällä 925.3 ajelen luultavasti eläkkeelläkin. Tämä on jo traktorin oloinen myös jarrujen osalta.
Muutoinki olen harvakseltaan valintoja vaihtanut avolava Transitilla ajoin 27 vuotta, yhteensä kolme eri autoa. Se on tekniikkansa suhteen yhtä selkeä kuin belkku. Löpeä vain vie raskasissa oloissa hirveesti - toisin kuin belkku.
Siksi vetelenkin isommat tavarat nykyisin Sokotalla ja perherekalla. Suuret Belaruksella.