www.belkku.fi

Belaruksessa tuntuisi olevan muutamia vakiopaikkoja joista öljyä alkaa tihkumaan, ja yleensä tämä tapahtuu aivan väärässä paikassa. Katkeilevat putket saa korjailtua mutta suurempaa pähkinää aiheuttaa banjoliittimien tiivistykset. Banjon reikä on niin väljä pulttiin että tavan kuparitiiviste karkaa sinne väliin. Uzitti ei toimi ollenkaan kun kumihuuli ei yllä tiivistyspintaan saakka. Tähän saakka olen tuottanut kuparitiivisteitä sorvissa mutta on melko työlästä moisen homman takia. Muutamia olen saanut pitämään ylisuurella kuparitiivisteellä jonka sisään olen survonut o-renkaan. Mutta onko tiedossa sopivaa tiivisterengasta belarukseen jossa toleranssit on huikan sinnepäin?

Jos ne vanhat lähtee kutakuinkin ehjänä irti niin saat ne palautettua toimintakuntoiseksi löijjäämällä. Pistä rikat vaikkapa rautalankaan roikkumaan ja veätä ne kaasuliekillä punahehkuun niin, että ovat tasaisesti ympäri asti punahehkussa. Varo sulattamasta! Sitte annat hitaasti jäähtyä ja kun ovat kylmät, hivase jollain tonnisella hiekkapaperilla enimmät mustat oksidit tiivistepinnoista pois. Toimii kuin uusi rikka, murto-osalla kustannuksista. Parempaan lopputulokseen pääsisi hehkuttamalla rikat suojakaasuatmosfäärissä, mutta kotioloihin semmosta on jo vähän hankala värkätä...

Saattaa tuntua uskomattomalta, mutta kupari löijääntyy paremmin kun sen jäähdyttää nopeasti tökkäämällä punahehkusta veteen.

Kyllä se nopea jäähdyttäminen karkaisee kuparin, jolloin ominaisuudet löijääntymiselle menetetään.


ukki

Ei muuten karkase Tulee pehmoset ja pitävät jäähdyttämällä.

Itellä ainakin nasahti poikki ohkaset kuparirikat liian joutusalla jäähdytyksellä. Ihan paras tullu ku antanu rauhassa jäähtyä ohuessa surrilangassa.

Onkohan ne olleet jotain seosta? Kyllä se niin on, että puhdas kupari pehmiää nopeasti jäähdyttämällä parhaiten, suoraan punahehkusta veteen. Niin jo koulussakin opetettiin kun pakoteltiin kuparia, ja on pehmitetty putkia ja prikkoja sen jälkeenkin lukemattomia kertoja. Ei muuta kun kokeilemaan ja ihmettelemään.