www.belkku.fi

hyvä kun tuli kuntoon.

Hyvä asia koneen omistajan kannalta, että traktori toimii nyt kuten uuden karhean pitääkin. Saattaa arvata, että on varmaan välillä harmittanut. Toisaalta tuo on monelle uutta Be:a halajavalle esimerkki, joka pistää miettimään.

Itätraktorit ja yleensä vanjan kuluttajille tekemät kulutustavarat saivat jo vuosikymmeniä sitten osin aiheetta negatiivisen maineen. Suurelta osin sen takia, ettei Neuvostoliitossa saatu tehtyä sellaista konetta tai kulutustavaratuotetta, jossa olisi lukenut Made in USSR, ja tuote olisi myynyt Länsi-Euroopassa. Poikkeuksena olivat tietenkin Kalasnikov, Stolishnaja Vodka ja Samovaari. Teesamovaarikin taitaa olla kiinalainen innovaatio alun perin. Tosin Avtoexportin tekemä televisiomainos Tavria ZAZ 1102 hekilöautosta voitti pronssisen leijonan Cannesin kansainvälisillä filmifestivaaleilla 1987. Se oli kova näyttö, ei ehkä autosta ja sen käyttöominaisuuksista, mutta porvarishenkisestä reklaamista missä tuote on sivuasia. Mainoksessa kaksi komeaa nuorta naista lyhyissä minihameissa ajelivat Marlboroa röyhyytellen Tavrialla kauniissa maalaismaisemassa kun yhtäkkiä bensiini loppui. Naiset pohtivat hetken aikaa tilannetta ja tiputtivat sitten kahdesta sytkäristä muutaman tipan bensaa tankkiin, ja ajaa hurauttivat iloisesti nauraen lähimmälle huoltoasemalle. Hyvä idea, joka puri myös lännen mainosguruihin. Sitä en tiedä kuinka paljon Tavriaa loppujen lopuksi myytiin länteen.

Tauria-autoja ei myyty oikeastaan mihinkään NL.n ulkopuolella. Nyttemmin ko. razrabotka on jo kuollut ja tehdas tekee korealaisen Daewoon malleja siksi, että Daewoo-konserni osti tehtaan ennen joutumistaan konkurssiin. Miten autotuotanto ei Zaporozjessa loppunut, en tiedä, mutta tehdas tekee ukrainan markkinoille autoa kait päivittäin. En tiedä myydäänkö niitä Venäjällä.

Tuo tarina noista NL:n tavaroista on niin valitettavan totta. Helmiäkin on joukossa: Selena-radio. Radiotehnika-kovaääniset. Samovaarit olivat hyviä, samoin perkolaattori-kahvipannut. Korvet-päätevahvistimet ja vinyylilevysoittimet kestivät vertailun mihin tahansa läntiseen koneeseen. Optiikka oli lähes aina hyvää. Väritelkkarit sitten kyllä sitäkin huonompia.

Sitten nuo, missä oli liikkuvia osia, olivat tasoltaan paljon vaihtelevampia. Samarassa mätäni pellit parissa vuodessa ja kuskin penkki hioutui puhki 60000km matkalla. Vesi tuli sisään, lämmityslaite jyrisi aina, ratti täristi vaikka mitä yritti tehdä (koneistettiin jopa pyörännavat) ja kytkin ravisti. Samarassa olisi ollut potentiaalia, ei se paljon yli kuuden litran sataselle vienyt bensaa melkein sama miten ajoi ja kyytikin oli kohtuullisen mukavaa, mutta uusi auto ei saa olla noin huono ja ovet eivät saa roikkua 80000km ajon jälkeen. 300tkm ajettu golf ja corolla säilyttivät ryhtinsä noilta osin täysin ilman ongelmia. Vaikka samara olikin puolta halvempi niin kilsa tulee sillä silti kalliimmaksi kun kestoikä on alle puolet länsiauton kestoiästä. Kun olin pikkupoika, oli meillä 4 kanttiladaa perätysten eikä niillä yhdelläkään päässyt yli 100tkm ilman koneremppaa.

Mutta lentokoneet. Juutuupista löytyy vanha neuvostodokkari niiden siviili-ilmailun kehityksestä. 50- ja 60-luvulla Tu-114 ja Il-18 olivat kovia vehkeitä joilla lensivät jopa länsiyhtiöt. Ja muotokieli puhutteli. NIin kaunista lentokonetta kuin Tu-114 ei ole tehty ikinä. Siellä konttorilla olisi Ladankin muotoilijat saaneet käydä opissa...

Belkut onkin sitten oma tarinansa.

Multakin löytyy täusin toimiva Rigonda Bolshoi ja siisti! Olis aika moni halunnut sen ostaa.

Jätkämallin (1200 L) ladalla 300 000 km. Jakoketjun vaihto kahdesti, pari virranjakajaa (olis riittänny se kärkilevyn pohjan laakerkin), moottoriin ei muuten kurkisteltu. Näitä oli isälläni kolme kappaletta noin 10v. Per. Auto ja sama kertomus kaikista. Tyyppi vikoja mielestäni lämmityslaitteenhana, jakoketjun kiristin ( se kenkä) ja se virranjakajan pohjalevyn laakeri..

Ja ranteessa vm.82 Wostok vetokello joka käy aikaa..

Vanhemmista vuosikerroista löytyy kestäviä käyttöautoja että traktoreita. Viikolla käytin leimalla Madza 626 vm. 92, ajettu 315 tkm. Laakista läpi, katsastusmiehen mukaan ko. tyyppi on osoittautunut yhdeksi kestävimmäksi japsiautoksi vaikka -92 ei enää kovin montaa ole päivittäisessä ajossa. Meillä Makra on enemmän vara-autona, jos rouvan johtotähti nyykähtää niin pääseepi riisikupilla töihin. Autoa on tosin säännöllisesti huollettu, kuluvia osia vaihdettu, ja laitoin pohjan sekä lokasuojat muutama vuosi sitten kuntoon.

Itsekkin autoilun aloittaneena 1200L mallin Ladalla, enka isommasti nykyisistä sähköhärpäkkeistä perusta. En silti näin perheellisenä haluaisi olla kantti-ladan kyydissä, jos sattuisi auto karkaamaan, tai joku kaistapää tulemaan vastaan liikenteessä

https://www.youtube.com/watch?v=7XVSo8ffREg" onclick="window.open(this.href);return false;