Tarinointia Belarus 525 turbon käyttökunnostuksesta
Lähetetty: 09 Loka 2021, 10:15
Belarus 525 turbo
Naapurikylässä muutaman kilometrin päässä oli vielä tallella vanhan isännän lähes uutena ostama Belarus 525 -88, oikein Agroman turbottama yksilö suoralla rosteripakoputkella. Se oli palvellut tilan päätraktorina, metsähommissakin, mutta jäänyt vähälle käytölle jo kauan sitten kun tilan pellot oli vuokrattu pois. Huollon puutteessa jäänyt pois käytöstä useita vuosia sitten. Toimimaton kytkin, reippaat öljyvuodot, vuotava vesipumppu ja oikosulun polttamat sähköjohdot olivat jättäneet koneen talliin. Korjauttaminen korjaamolla olisi varmaan maksanut koneen arvon verran eikä kuulemma tuntunut mielekkäältä.
Koneen olemassaolosta tiedettiin ja joskus juteltiinkin omistajaperheen kanssa. He kun ovat tuttavia jo vuosikymmenten takaa. Kerran sitten ohiajaessani poikkesin pihaan vanhan isännän kanssa juttelemaan. Vilkaistiin tallissa nököttävää Belarusta joka lähes uusine renkaineen ja vielä kohtuukuntoisen maalipinnan myötä näytti oikeastaan ihan hyvältä. Aikaa taisi kuitenkin vierähtää pari vuotta ennen kun velimiehen kanssa lähdettiin akun ja työkalujen kanssa tarkemmalle tutkimuskäynnille.
Tarkempi tutkiskelu paljasti kaikenlaista. Vesipumppu hajalla, kytkin ei irrota, vuotoja siellä täällä, ei sähköjä, hehkun lisäksi ainut toimiva sähkö löytyi lämppärin puhaltimesta. Rotanpaskaa lattialla ja kattoverhoilu roikkui, istuimessa ei verhoilua lainkaan. Ohjaus ei pelannut, nivelvälyksiä, ovi kiero ja sarana irti, portaat vinossa, etulokarit repsotti. Sateinen päivä synkensi tunnelmaa entisestään. Hyvää oli ehjä sisustus ja ehjät lasit. Nämä kaarevat hytinlasit lienevät kalliita ja vaikeita hankkia. Renkaat oli hyvät joskin etutassut eriparia. Apuakkujen kanssa kone lopulta kuitenkin hörähti käyntiin. Sivuääniä ei ollut eikä myöskään vettä öljyn seassa. Kierroksilla kuitenkin selvää katkoilua. Nostolaitekin toimi ja ohjaukseen tuli eloa öljyn lisäyksen myötä.
Kolmen viikon tuumailutauon jälkeen päätettiin kuitenkin tehdä kaupat ja hakea kone kunnostettavaksi. Myyjä allekirjoitti luovarin ja toivotteli hyvää onnea kunnostukseen. Uskollisesta palvelijasta luopuminen lienee aina haikeaa. Hinaten tuotiin, kone kävi tyhjäkäyntiä ohjauksen toimimiseksi vesivanan suihkutessa vesipumpun juuresta. Rotanpaska haisi, oikeanpuoleinen etupyörä lekotti mutta kyllä se kuitenkin helposti tuli hinauksessa reilun viiden kilometrin matkan.
Heti aluksi sai painepesuri töitä, suurimmat liat pyyhkäisin pois. Öljytöhnä on kuitenkin hankala poistaa pelkällä vedellä. Innostus oli sen verran suuri, että jo samana sunnuntai-iltana kone oli kahden miehen voimin poikki katkaisuradalla ja kytkinasetelma tutkittavana. Lopettaa maltettiin vasta iltamyöhään, olihan maanantai-aamuksi kuitenkin mentävä leipäduuniin. Jo seuraavana päivänä lähti tilaus ensi alkuun tarvittavista osista. Osien saapumista odotellessa oli hyvää aikaa iltaisin tehdä muita kunnostushommia. Aloitettiin ratin irrottamisella, perin oli tiukassa. Sähköt kojetaulun alla oli kokeneet kovia. Oikosulun jäljiltä useita palaneita johtoja. Velimies otti kojetaulun johtosarjoineen yhtenä kappaleena kainaloon ja lähti lämpimään kotitalliin mysteeriä selvittelemään. Piti kolvata useita jatkoja, osin oli kytkentöjen arvailua, vain netistä tulostettu suttuinen kaavio apuna. Hyväksi onneksi kokeiltaessa kytkennät menivät melkein nappiin, vain parin varoitusvalon piuhat piti vaihtaa keskenään. Jopa vilkut ja valonvaihtorele alkoivat pelaamaan ensi yrittämällä.
Osatilaus kesti yli viikon, sillä aikaa tehtiin muuta, lähes joka ilta touhuttiin muutama tunti. Oven alasaranan aluspelti piti vaihtaa, kittaus ja mattamusta väri peittivät hitsauksen. Pahasti taipunut nousuporras piti katkaista ja hitsata uudestaan suoraan asentoon. Lasikuitukatto irroitettiin verhoilun uudelleen liimausta varten. Tässä tuli takapakkia, sprayliimalla tehty liimaus ei lopulta kestänytkään, pitänee tehdä uudestaan ihan pensselillä kontaktiliimaa levittäen.
Kytkinasetelmassa sovelsin vähän askartelua. Käpälät olivat tosi kuluneet ja keskiön rihlat olivat väljät. Hyvän keskiölevyn ja käpälät otin painelevyltään kuluneemmasta asetelmasta. Asensin tasapainotuspultit ulkokehältä entisille paikoilleen oletuksena että painelevy on se painavin osa ja tarvitsi tasapainotuksen. Pienellä riskillä tämä jäi odottamaan asennustaan uuden kytkinlevyn kera.
Seuraava tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Istuin ja joustoalusta olivat muutoin ehjiä, mutta vailla pehmusteita. Tässä tuli vilkas mielikuvitus käyttöön. Vanhasta toimistotuolista käytettiin aluslevy, käytöstä poistetun hierontapöydän pehmusteet pääsivät jatkokäyttöön ja Parik-säätiön vanhojen purkusohvien kierrätysprojektista saatu verhoilunahka löysivät paikkansa istuimen verhoiluun. Tulos on ihan hyvän näköinen. Ei taida olla kovin montaa muuta belkkua jossa istuin on aitoa nahkaa.
Kun osat viimein tulivat, oli kytkin pian kasassa ja säädettynä. Ulosottoakselin stefa tietysti vaihdettiin myös. Innostus torstai-iltana kantoi niin pitkälle, että koneenpuolikkaat naitettiin takaisin yhteen. Loput päätettiin jättää viikonloppurientojen jälkeen tehtäväksi.
Seuraavana maanantai-iltana kone pääsi ensimmäiselle koeajolle. Koneen käynti oli nyt OK, yhdessä venttiilissä oli paljastunut tosi reipas, lähes 10mm välys, se taisi olla sen käyntihäiriön syy. Kytkin ja vaihteisto pelasivat hyvin, muualla oli vielä kovasti laittamista.
Nostolaitteen työsylinterissä oli reippaasti vuotoa. Niinpä se purettiin ja kasattiin uusilla tiivistekumeilla. Tässäkään ei ollut onnea matkassa, sylinterin yläpuolisen purkuputken juuresta suihkusi öljyä solkenaan. Vasta toinen korjauskerta tuotti toivotun tuloksen. Laturikaan ei pelannut, se oli kuitenkin helppo korvata tehokkaammalla tarvikelaturilla. Nyt aluksi käytössä on kaksi käytettyä 55Ah autonakkua, kunhan ensin kerätään käyttökokemuksia niin kai pitää investoida kunnollisiin uusiin akkuihin. Kokeiltiin myös isoa leveää akkua, mutta leveyden sopiminen jäi muutamasta sentistä kiinni.
Ennen koeajoa piti vielä tarkistaa öljyt vaihteistosta, etuakselilta ja kardaanin keskikannattimelta.
Kaikenlaista pienempää on vielä laitettavana, tärkeimpänä ohjausnivelien huolto. Öljylingon putsaus ja turbon filtterin vaihto odottavat tekijäänsä, hydrauliikan ja p-ainepuolen suotimet pitänee myös katsoa. Työvalot lienee syytä vaihtaa ledeihin, päävalojen umpioissakaan ei ole kehumista. Lämmityslaite täytynee puhdistaa huolella. Ehkä ulkonäköäkin tulee myöhemmin petrattua jos kone muutoin osoittautuu toimivaksi. Nelivedon toimintaakaan ei ole vielä ehditty testaamaan.
Hommia riitti, kahden ja puolen viikon aikana hylystä käyttökuntoon on iltatyörupeamaksi kahdelta mieheltä kuitenkin ihan kelpo saavutus. Vielä oli sen verran lämpöäkin että kylmässä konehallissa ei tarvinnut palella. Katsellaan mitä tulee vastaan kunhan päästään testaamaan oikein peltotöissäkin.
Voisin laittaa pari kuvaakin, kunhan joku kertoo miten kuvia lisätään tähän foorumiin. Mitään palvelinta mulla ei ole.
Naapurikylässä muutaman kilometrin päässä oli vielä tallella vanhan isännän lähes uutena ostama Belarus 525 -88, oikein Agroman turbottama yksilö suoralla rosteripakoputkella. Se oli palvellut tilan päätraktorina, metsähommissakin, mutta jäänyt vähälle käytölle jo kauan sitten kun tilan pellot oli vuokrattu pois. Huollon puutteessa jäänyt pois käytöstä useita vuosia sitten. Toimimaton kytkin, reippaat öljyvuodot, vuotava vesipumppu ja oikosulun polttamat sähköjohdot olivat jättäneet koneen talliin. Korjauttaminen korjaamolla olisi varmaan maksanut koneen arvon verran eikä kuulemma tuntunut mielekkäältä.
Koneen olemassaolosta tiedettiin ja joskus juteltiinkin omistajaperheen kanssa. He kun ovat tuttavia jo vuosikymmenten takaa. Kerran sitten ohiajaessani poikkesin pihaan vanhan isännän kanssa juttelemaan. Vilkaistiin tallissa nököttävää Belarusta joka lähes uusine renkaineen ja vielä kohtuukuntoisen maalipinnan myötä näytti oikeastaan ihan hyvältä. Aikaa taisi kuitenkin vierähtää pari vuotta ennen kun velimiehen kanssa lähdettiin akun ja työkalujen kanssa tarkemmalle tutkimuskäynnille.
Tarkempi tutkiskelu paljasti kaikenlaista. Vesipumppu hajalla, kytkin ei irrota, vuotoja siellä täällä, ei sähköjä, hehkun lisäksi ainut toimiva sähkö löytyi lämppärin puhaltimesta. Rotanpaskaa lattialla ja kattoverhoilu roikkui, istuimessa ei verhoilua lainkaan. Ohjaus ei pelannut, nivelvälyksiä, ovi kiero ja sarana irti, portaat vinossa, etulokarit repsotti. Sateinen päivä synkensi tunnelmaa entisestään. Hyvää oli ehjä sisustus ja ehjät lasit. Nämä kaarevat hytinlasit lienevät kalliita ja vaikeita hankkia. Renkaat oli hyvät joskin etutassut eriparia. Apuakkujen kanssa kone lopulta kuitenkin hörähti käyntiin. Sivuääniä ei ollut eikä myöskään vettä öljyn seassa. Kierroksilla kuitenkin selvää katkoilua. Nostolaitekin toimi ja ohjaukseen tuli eloa öljyn lisäyksen myötä.
Kolmen viikon tuumailutauon jälkeen päätettiin kuitenkin tehdä kaupat ja hakea kone kunnostettavaksi. Myyjä allekirjoitti luovarin ja toivotteli hyvää onnea kunnostukseen. Uskollisesta palvelijasta luopuminen lienee aina haikeaa. Hinaten tuotiin, kone kävi tyhjäkäyntiä ohjauksen toimimiseksi vesivanan suihkutessa vesipumpun juuresta. Rotanpaska haisi, oikeanpuoleinen etupyörä lekotti mutta kyllä se kuitenkin helposti tuli hinauksessa reilun viiden kilometrin matkan.
Heti aluksi sai painepesuri töitä, suurimmat liat pyyhkäisin pois. Öljytöhnä on kuitenkin hankala poistaa pelkällä vedellä. Innostus oli sen verran suuri, että jo samana sunnuntai-iltana kone oli kahden miehen voimin poikki katkaisuradalla ja kytkinasetelma tutkittavana. Lopettaa maltettiin vasta iltamyöhään, olihan maanantai-aamuksi kuitenkin mentävä leipäduuniin. Jo seuraavana päivänä lähti tilaus ensi alkuun tarvittavista osista. Osien saapumista odotellessa oli hyvää aikaa iltaisin tehdä muita kunnostushommia. Aloitettiin ratin irrottamisella, perin oli tiukassa. Sähköt kojetaulun alla oli kokeneet kovia. Oikosulun jäljiltä useita palaneita johtoja. Velimies otti kojetaulun johtosarjoineen yhtenä kappaleena kainaloon ja lähti lämpimään kotitalliin mysteeriä selvittelemään. Piti kolvata useita jatkoja, osin oli kytkentöjen arvailua, vain netistä tulostettu suttuinen kaavio apuna. Hyväksi onneksi kokeiltaessa kytkennät menivät melkein nappiin, vain parin varoitusvalon piuhat piti vaihtaa keskenään. Jopa vilkut ja valonvaihtorele alkoivat pelaamaan ensi yrittämällä.
Osatilaus kesti yli viikon, sillä aikaa tehtiin muuta, lähes joka ilta touhuttiin muutama tunti. Oven alasaranan aluspelti piti vaihtaa, kittaus ja mattamusta väri peittivät hitsauksen. Pahasti taipunut nousuporras piti katkaista ja hitsata uudestaan suoraan asentoon. Lasikuitukatto irroitettiin verhoilun uudelleen liimausta varten. Tässä tuli takapakkia, sprayliimalla tehty liimaus ei lopulta kestänytkään, pitänee tehdä uudestaan ihan pensselillä kontaktiliimaa levittäen.
Kytkinasetelmassa sovelsin vähän askartelua. Käpälät olivat tosi kuluneet ja keskiön rihlat olivat väljät. Hyvän keskiölevyn ja käpälät otin painelevyltään kuluneemmasta asetelmasta. Asensin tasapainotuspultit ulkokehältä entisille paikoilleen oletuksena että painelevy on se painavin osa ja tarvitsi tasapainotuksen. Pienellä riskillä tämä jäi odottamaan asennustaan uuden kytkinlevyn kera.
Seuraava tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Istuin ja joustoalusta olivat muutoin ehjiä, mutta vailla pehmusteita. Tässä tuli vilkas mielikuvitus käyttöön. Vanhasta toimistotuolista käytettiin aluslevy, käytöstä poistetun hierontapöydän pehmusteet pääsivät jatkokäyttöön ja Parik-säätiön vanhojen purkusohvien kierrätysprojektista saatu verhoilunahka löysivät paikkansa istuimen verhoiluun. Tulos on ihan hyvän näköinen. Ei taida olla kovin montaa muuta belkkua jossa istuin on aitoa nahkaa.
Kun osat viimein tulivat, oli kytkin pian kasassa ja säädettynä. Ulosottoakselin stefa tietysti vaihdettiin myös. Innostus torstai-iltana kantoi niin pitkälle, että koneenpuolikkaat naitettiin takaisin yhteen. Loput päätettiin jättää viikonloppurientojen jälkeen tehtäväksi.
Seuraavana maanantai-iltana kone pääsi ensimmäiselle koeajolle. Koneen käynti oli nyt OK, yhdessä venttiilissä oli paljastunut tosi reipas, lähes 10mm välys, se taisi olla sen käyntihäiriön syy. Kytkin ja vaihteisto pelasivat hyvin, muualla oli vielä kovasti laittamista.
Nostolaitteen työsylinterissä oli reippaasti vuotoa. Niinpä se purettiin ja kasattiin uusilla tiivistekumeilla. Tässäkään ei ollut onnea matkassa, sylinterin yläpuolisen purkuputken juuresta suihkusi öljyä solkenaan. Vasta toinen korjauskerta tuotti toivotun tuloksen. Laturikaan ei pelannut, se oli kuitenkin helppo korvata tehokkaammalla tarvikelaturilla. Nyt aluksi käytössä on kaksi käytettyä 55Ah autonakkua, kunhan ensin kerätään käyttökokemuksia niin kai pitää investoida kunnollisiin uusiin akkuihin. Kokeiltiin myös isoa leveää akkua, mutta leveyden sopiminen jäi muutamasta sentistä kiinni.
Ennen koeajoa piti vielä tarkistaa öljyt vaihteistosta, etuakselilta ja kardaanin keskikannattimelta.
Kaikenlaista pienempää on vielä laitettavana, tärkeimpänä ohjausnivelien huolto. Öljylingon putsaus ja turbon filtterin vaihto odottavat tekijäänsä, hydrauliikan ja p-ainepuolen suotimet pitänee myös katsoa. Työvalot lienee syytä vaihtaa ledeihin, päävalojen umpioissakaan ei ole kehumista. Lämmityslaite täytynee puhdistaa huolella. Ehkä ulkonäköäkin tulee myöhemmin petrattua jos kone muutoin osoittautuu toimivaksi. Nelivedon toimintaakaan ei ole vielä ehditty testaamaan.
Hommia riitti, kahden ja puolen viikon aikana hylystä käyttökuntoon on iltatyörupeamaksi kahdelta mieheltä kuitenkin ihan kelpo saavutus. Vielä oli sen verran lämpöäkin että kylmässä konehallissa ei tarvinnut palella. Katsellaan mitä tulee vastaan kunhan päästään testaamaan oikein peltotöissäkin.
Voisin laittaa pari kuvaakin, kunhan joku kertoo miten kuvia lisätään tähän foorumiin. Mitään palvelinta mulla ei ole.