Tarinaa MTZ 50 kunnostuksesta
Lähetetty: 16 Loka 2009, 20:12
Taustaa
Olen tässä kesän mittaan kunnostellut 60-luvun lopusta olevaa MTZ-50:stä. Kone on aikoinaan lähes kymmenen vuotta sitten hankittu taloon varaosiksi, meillä kun oli tuolloin ja on edelleen kaksi 505:sta 80-luvun alusta. Tuolloin tarvittiin toimivaa moottoria toiseen näistä 505:sta. Siitä kun kampura meni aika syville urille öljypumpun lauettua. Kone ja renkaat sekä paljon muita osia palvelivat siis vuosikausia toisissa traktoreissa ja tämä vanhus sai ilman konetta maata ihan kirjaimellisesti kuusen alla metsän siimeksessä. Vähän oli kevytpressua vedetty päälle, mutta eipä siitä paljoa suojaa ollut.
Koneessa ei ole hyttiä lainkaan, sellainen jäljistä päätellen on kuitenkin joskus ollut. Koko traktori on jostakin syystä maalattu kauttaaltaan valmetinkeltaiseksi. Alkuperäistä pyöreäkeulaista konepeltiäkään ei ollut, vaan se oli korvattu uudemman mallin pellillä.
Kunnostuksen vaiheita
Tuohon 505:een hankittiin kevään korvalla uudempi hyväkuntoinen moottori tuolta Elimäeltä. Tämä vanha kone kun oli jo aika kulunut ja muutenkin kokenut kovia. Edellisvuonna yksi venttiili oli tippunut männän päälle ja saanut aikaan peukalonmentävän reijän mäntään sekä täystuhon kannelle. Vaihtamalla männän ja kunnostamalla toisen kannen koneen sai kuitenkin vielä käyntikuntoiseksi. Kun uusi kone oli asennettu paikalleen 505:een, tuli mieleen tutkia, voisiko tuota vanhusta sieltä kuusen alta vielä elvyttää käyntikuntoon.
Päätin istuttaa tämän jo kuluneen, mutta yhä toimivan koneen takaisin tuon vanhuksen runkoaisojen väliin. Homma alkoi hinaamalla MTZ pois kuusen alta painepesurin käsittelyyn. Aikamoinen määrä sammalta ja havunneulasia sai kyytiä. Kytkinkopan sisällä ollut vanha linnunpesäkin sai lähteä, toinen linnunpesä löytyi mittaristopellin alta. Kytkinvivusto ja painelaakerikin alkoivat toimia perusteellisen puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Traktorin katkaisun jälkeen kone sujahti kauhakuormaajalla nostaen paikalleen, vanhat kiinnityspultitkin oli tullut säästettyä.
Jäähdytin löytyi tallin nurkista, kennon alasaumaa joutui vähän paikkailemaan epoksiliiman avulla. Öljynlauhdutinta ei enää ollut tallessa, niinpä korvasin sen liittimestä toiseen menevällä letkunpätkällä. Tokkopa tuota pienessä käytössä tarvitaan. Jopa öljynpainemittarikin eräsi eloon kun vain liitti letkun paineputkeen. Ilmauksen ja muiden osien kiinnityksen jälkeen kone käynnistyi kivutta. Startin kohdalla sovelsin Pelle Pelottoman korjausmenetelmää. Startiksi löytyi yksi vanha startti, jossa bendix luisti ja välillä pyöri tyhjää. Bendixiähän ei ole tarkoitettu purettavaksi, mutta purin sen kuitenkin takomalla kiinniprässätyn kuoren irti. Toimimattomuuden syyksi paljastui likaisuuden lisäksi se, että ”laakerirullia” painavista jousista kolme oli katkennut ja kaksi ehjääkin takelteli koloissaan. Huolellinen puhdistus ja katkenneiden jousien korvaaminen mustekynistä otetuilla jousilla auttoi. Ainakin toistaiseksi tämä viritys toimii ihan hyvin.
Jotta liikkeelle päästäisiin, piti vielä saada olka-akseli kuntoon ja vaihteensiirto toimimaan. Toisen 505:n olka-akseli oli joskus katkennut juurestaan ja se oli korvattu tämän vanhuksen osalla. Onneksi napa ja akselinpätkä oli jäänyt talliin talteen, ne hitsauttamalla saatiin vielä toimiva osa tähän vanhukseen. Vaihteensiirto oli jumissa, mikään vaihde ei mennyt päälle. Arvelin, että siirtohaarukat vaihdekepin alla olivat saaneet vettä rikkoutuneen kepin suojakumin kautta ja ruostuneet kiinni. Näin olikin, liotus CRC:llä ja reipas voimankäyttö sai siirtohaarukat liikkumaan ja vaihteet kytkeytymään. Kuten arvata saattaa, vaihteiston öljyproppujen avauksen yhteydessä ensin tuli jokunen litra vettä, sitten vasta harmaansorttista öljyä. Vettä vaihteistoon oli päässyt myös öljypumpun aukon kautta, kun pumppu käyttörattaineen oli käytetty varaosana toiseen koneeseen.
Ohjauksen tehostus pelaa jotenkuten, siihen täytyy puuttua vielä joskus tulevaisuudessa. Koeajolle kuitenkin päästiin. Piha-alueella edestaas ajellessa tuli havaittua, että kone, vaihteisto, voiman ulosotto ja jarrut toimivat ihan hyvin.
Seuraavaksi tuli vuoro koettaa elvyttää hydrauliikkaa toimivaksi. Pumpun käyttörattaaksi oli tarjolla ratas, jossa oli yksi hammas katkennut. Korjasin rattaan poraamalla reijän katkenneen hampaan kohdalle, laittamalla samanvahvuisen terästapin reikään, hitsaamalla lisää metallia ympärille ja muotoilemalla hampaan kulmahiomakoneella alkuperäisen muotoiseksi. Tuntuu nyt ainakin ensi alkuun kestävän ja pyörivän äänettömästi. Putki pumpulta lohkolle puuttui, sen sain ostettua Raimo Meriläiseltä, kiitokset vaan vielä.
Tähän mennessä tuo putki onkin ainut osa, joka on oikein rahalla täytynyt ostaa, muut ovat löytyneet omista nurkista. Mainittava rahasummia tähän ei ole halua sitoa, eihän sille ole työkäyttöä eikä ole rekisterissäkään. Nostolaitteen hydrauliikan kasaaminen on vielä kesken, puintihommien aikaan ja sen jälkeenkään ei ole oikein ollut aikaa, ja suurin intokin on ehkä päässyt laantumaan.
Kunhan aikaa ja inspiraatiota taas joskus tulee, täytyy saattaa hydrauliikka toimintakuntoiseksi, fiksata ohjausta, rakennella vähän jonkinlaisia valoja ja vaikka maalata konetta punaiseksi.
Näitä hommia tuli tehtyä kesän -09 aikana satunnaisina päivinä. Eipä tuota aina kädet rasvassa viitsinyt olla, varsinkin hellepäiville oli muutakin tekemistä. Työtunteja tai –päiviä en laskeskellut, mitäpä järkeä siinä olisi ollutkaan. Sen kuitenkin havaitsin, että välillä pienenkin homman tekemiseen paloi aikaa melko lailla. Belkku-kerhoonkin tuli liityttyä.
Enpä tiedä oliko tämä kunnostus nyt mikään suuri konekulttuurillinen urotyö, mutta tulipahan tehtyä. Ainakin se säilyy paremmin nipussa ollessaan ja löysi nyt säilytyspaikankin katon alta. Laitan tuossa kuvagalleriaan jokusen kuvan tästä projektista.
Olen tässä kesän mittaan kunnostellut 60-luvun lopusta olevaa MTZ-50:stä. Kone on aikoinaan lähes kymmenen vuotta sitten hankittu taloon varaosiksi, meillä kun oli tuolloin ja on edelleen kaksi 505:sta 80-luvun alusta. Tuolloin tarvittiin toimivaa moottoria toiseen näistä 505:sta. Siitä kun kampura meni aika syville urille öljypumpun lauettua. Kone ja renkaat sekä paljon muita osia palvelivat siis vuosikausia toisissa traktoreissa ja tämä vanhus sai ilman konetta maata ihan kirjaimellisesti kuusen alla metsän siimeksessä. Vähän oli kevytpressua vedetty päälle, mutta eipä siitä paljoa suojaa ollut.
Koneessa ei ole hyttiä lainkaan, sellainen jäljistä päätellen on kuitenkin joskus ollut. Koko traktori on jostakin syystä maalattu kauttaaltaan valmetinkeltaiseksi. Alkuperäistä pyöreäkeulaista konepeltiäkään ei ollut, vaan se oli korvattu uudemman mallin pellillä.
Kunnostuksen vaiheita
Tuohon 505:een hankittiin kevään korvalla uudempi hyväkuntoinen moottori tuolta Elimäeltä. Tämä vanha kone kun oli jo aika kulunut ja muutenkin kokenut kovia. Edellisvuonna yksi venttiili oli tippunut männän päälle ja saanut aikaan peukalonmentävän reijän mäntään sekä täystuhon kannelle. Vaihtamalla männän ja kunnostamalla toisen kannen koneen sai kuitenkin vielä käyntikuntoiseksi. Kun uusi kone oli asennettu paikalleen 505:een, tuli mieleen tutkia, voisiko tuota vanhusta sieltä kuusen alta vielä elvyttää käyntikuntoon.
Päätin istuttaa tämän jo kuluneen, mutta yhä toimivan koneen takaisin tuon vanhuksen runkoaisojen väliin. Homma alkoi hinaamalla MTZ pois kuusen alta painepesurin käsittelyyn. Aikamoinen määrä sammalta ja havunneulasia sai kyytiä. Kytkinkopan sisällä ollut vanha linnunpesäkin sai lähteä, toinen linnunpesä löytyi mittaristopellin alta. Kytkinvivusto ja painelaakerikin alkoivat toimia perusteellisen puhdistuksen ja voitelun jälkeen. Traktorin katkaisun jälkeen kone sujahti kauhakuormaajalla nostaen paikalleen, vanhat kiinnityspultitkin oli tullut säästettyä.
Jäähdytin löytyi tallin nurkista, kennon alasaumaa joutui vähän paikkailemaan epoksiliiman avulla. Öljynlauhdutinta ei enää ollut tallessa, niinpä korvasin sen liittimestä toiseen menevällä letkunpätkällä. Tokkopa tuota pienessä käytössä tarvitaan. Jopa öljynpainemittarikin eräsi eloon kun vain liitti letkun paineputkeen. Ilmauksen ja muiden osien kiinnityksen jälkeen kone käynnistyi kivutta. Startin kohdalla sovelsin Pelle Pelottoman korjausmenetelmää. Startiksi löytyi yksi vanha startti, jossa bendix luisti ja välillä pyöri tyhjää. Bendixiähän ei ole tarkoitettu purettavaksi, mutta purin sen kuitenkin takomalla kiinniprässätyn kuoren irti. Toimimattomuuden syyksi paljastui likaisuuden lisäksi se, että ”laakerirullia” painavista jousista kolme oli katkennut ja kaksi ehjääkin takelteli koloissaan. Huolellinen puhdistus ja katkenneiden jousien korvaaminen mustekynistä otetuilla jousilla auttoi. Ainakin toistaiseksi tämä viritys toimii ihan hyvin.
Jotta liikkeelle päästäisiin, piti vielä saada olka-akseli kuntoon ja vaihteensiirto toimimaan. Toisen 505:n olka-akseli oli joskus katkennut juurestaan ja se oli korvattu tämän vanhuksen osalla. Onneksi napa ja akselinpätkä oli jäänyt talliin talteen, ne hitsauttamalla saatiin vielä toimiva osa tähän vanhukseen. Vaihteensiirto oli jumissa, mikään vaihde ei mennyt päälle. Arvelin, että siirtohaarukat vaihdekepin alla olivat saaneet vettä rikkoutuneen kepin suojakumin kautta ja ruostuneet kiinni. Näin olikin, liotus CRC:llä ja reipas voimankäyttö sai siirtohaarukat liikkumaan ja vaihteet kytkeytymään. Kuten arvata saattaa, vaihteiston öljyproppujen avauksen yhteydessä ensin tuli jokunen litra vettä, sitten vasta harmaansorttista öljyä. Vettä vaihteistoon oli päässyt myös öljypumpun aukon kautta, kun pumppu käyttörattaineen oli käytetty varaosana toiseen koneeseen.
Ohjauksen tehostus pelaa jotenkuten, siihen täytyy puuttua vielä joskus tulevaisuudessa. Koeajolle kuitenkin päästiin. Piha-alueella edestaas ajellessa tuli havaittua, että kone, vaihteisto, voiman ulosotto ja jarrut toimivat ihan hyvin.
Seuraavaksi tuli vuoro koettaa elvyttää hydrauliikkaa toimivaksi. Pumpun käyttörattaaksi oli tarjolla ratas, jossa oli yksi hammas katkennut. Korjasin rattaan poraamalla reijän katkenneen hampaan kohdalle, laittamalla samanvahvuisen terästapin reikään, hitsaamalla lisää metallia ympärille ja muotoilemalla hampaan kulmahiomakoneella alkuperäisen muotoiseksi. Tuntuu nyt ainakin ensi alkuun kestävän ja pyörivän äänettömästi. Putki pumpulta lohkolle puuttui, sen sain ostettua Raimo Meriläiseltä, kiitokset vaan vielä.
Tähän mennessä tuo putki onkin ainut osa, joka on oikein rahalla täytynyt ostaa, muut ovat löytyneet omista nurkista. Mainittava rahasummia tähän ei ole halua sitoa, eihän sille ole työkäyttöä eikä ole rekisterissäkään. Nostolaitteen hydrauliikan kasaaminen on vielä kesken, puintihommien aikaan ja sen jälkeenkään ei ole oikein ollut aikaa, ja suurin intokin on ehkä päässyt laantumaan.
Kunhan aikaa ja inspiraatiota taas joskus tulee, täytyy saattaa hydrauliikka toimintakuntoiseksi, fiksata ohjausta, rakennella vähän jonkinlaisia valoja ja vaikka maalata konetta punaiseksi.
Näitä hommia tuli tehtyä kesän -09 aikana satunnaisina päivinä. Eipä tuota aina kädet rasvassa viitsinyt olla, varsinkin hellepäiville oli muutakin tekemistä. Työtunteja tai –päiviä en laskeskellut, mitäpä järkeä siinä olisi ollutkaan. Sen kuitenkin havaitsin, että välillä pienenkin homman tekemiseen paloi aikaa melko lailla. Belkku-kerhoonkin tuli liityttyä.
Enpä tiedä oliko tämä kunnostus nyt mikään suuri konekulttuurillinen urotyö, mutta tulipahan tehtyä. Ainakin se säilyy paremmin nipussa ollessaan ja löysi nyt säilytyspaikankin katon alta. Laitan tuossa kuvagalleriaan jokusen kuvan tästä projektista.